Tuulivoima on uusiutuva energian lähde, joka vähentää sähköntuotannon hiilidioksidipäästöjä. Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on tärkeää tehdä töitä päästöjen vähentämiseksi kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Tuulivoimaa on verrattain edullista rakentaa ja lisäksi se luo työpaikkoja sekä mm. kiinteistöverotuloja kunnille. Tuulivoima on nykyään yksi kestävimmistä ja kustannustehokkaimmista energiantuotantomuodoista. ​

Olisi ihanteellista, jos tuulivoimaa voitaisiin sijoittaa myös rakennettuun ympäristöön, kuten kaupunkeihin. Tämä on kuitenkin lähes mahdotonta, sillä valtioneuvoston asetus 1107/2015 määrää, että tuulivoimaloista syntyvä ääni ei saa ylittää tiettyjä desibelirajoja asuin- ja lomarakennusten kohdalla. Päivisin ulkomelutason sallittu raja on enintään 45 dB ja öisin enintään 40 dB. Pyrimme hankkeita suunnitellessamme varmistamaan, ettei 40 dB raja ylittyisi asuin- ja lomarakennusten kohdalla. Kaupungit ja taajamat ovat lähtökohtaisesti niin tiheästi rakennettuja, ettei niiden välittömästä läheisyydestä löydy tuulivoimalle sopivia alueita, joissa ulkomelutaso ei ylittyisi.

Kyllä. Suomessa toteutettavat uudet maatuulivoimahankkeet toteutetaan markkinaehtoisesti, eli täysin ilman valtion tukia.

Yhden tuulivoimalan pystyttäminen vie keskimäärin noin kaksi hehtaaria maapinta-alaa. Mikäli tuulivoimalat pystytetään metsään, voimaloiden alle jäävä puusto tulisi poistaa. Greenpeace Suomen arvion mukaan tuulivoimatuotannon tarvitsema maapinta-ala olisi noin 0,15 % Suomen metsätalousmaan pinta-alasta, mikäli tuulivoimalla tuotettaisiin hieman yli puolet Suomen sähköntuotannosta. Energiapuun hakkuut kasvattavat metsäkatoa, ja ovat muuttaneet Suomen metsät nettohiilinielusta nettopäästölähteeksi. Kasvattaessamme tuulivoiman osuutta energianlähteenä, voimme vähentää energiapuun tarvetta ja näin ollen myös vähentää metsien hakkuuta.

Tuulivoimahankkeen alueella voi toiminnan aikana jatkaa metsästystä normaalien sääntöjen puitteissa. Alueella liikkumista rajoitetaan väliaikaisesti rakentamisen aikana turvallisuussyistä. Tuulivoimaloita kohti ei saa luonnollisesti ampua, mutta normaalia metsästystoimintaa saa harjoittaa. Tuulivoimahanketta varten rakennetaan ja ylläpidetään hankkeen sisäistä tieverkostoa, joka on kaikkien vapaassa käytössä, myös esimerkiksi metsästystä varten. Marjastus, sienestys, kalastus ja muu tavanomainen virkistyskäyttö on myös hankealueella normaalisti sallittua hankkeen toiminta-aikana. 

Korkeammat tuulivoimalat ovat merkittävästi tehokkaampia kuin matalammat, sillä tuulennopeus tyypillisesti kasvaa, mitä korkeammalla maanpinnasta ollaan. Korkeammat voimalat saavuttavat toisin sanoen paremmat tuuliolosuhteet. Korkeammat voimalat ja tekninen kehitys ovat mahdollistaneet myös pidemmät lavat, jonka myötä tuulenottoalue ja tuotanto ovat kasvaneet. Pystyttämällä tehokkaampia tuulivoimaloita voimme saavuttaa saman energiantuotannon, kuin useammalla pienemmällä voimalalla.

Tuulivoimalan roottorin pyörimisliikkeestä johtuen, tuulivoimaloista voi aiheutua liikkuvaa varjoa, mitä kutsutaan välkkeeksi. Välkettä voi syntyä, kun tuulivoimala on auringon ja tarkastelupisteen välissä. Välkettä syntyy ainoastaan aurinkoisina päivinä, sillä pilvisyys vähentää välkkeen muodostumista. Mitä korkeammalla aurinko on, sitä lyhyemmälle etäisyydelle varjo voi ulottua. Tämän vuoksi keskipäivällä ja -kesällä välke ei ulotu yhtä pitkälle kuin auringonnousun ja -laskun aikaan. Puustolla voi myös olla peittävä vaikutus välkkeen näkyvyydelle. 

Tuulivoimalasta syntyy ääntä voimalan koneiston toiminnasta ja aerodynaamista ääntä lapojen liikkeestä. Tuulivoimahankkeet suunnitellaan siten, ettei valtioneuvoston asetuksessa 1107/2015 määriteltyä 40 dB ulkomeluarvoa asuin- ja lomarakennusten osalta ylitetä. Mainittu 40 dB ulkomeluarvo vastaa esimerkiksi kuiskausta kirjastossa tai tietokoneen huminaa.

Tuulivoimaloiden purkamisesta vastaa tuulivoimapuiston omistava yhtiö. Myös voimaloiden sijoittamista koskevissa maanvuokrasopimuksissa sovitaan tavallisesti ns. purkuvakuuksista, jotka asetetaan voimaloiden purkamisen aiheuttamien kustannusten varalle.

Tuulivoimalat tuottavat infraääntä. Infraääni on matalataajuista, yleensä kuulokynnyksen alapuolelle jäävää ääntä. Infraääni voi olla kuitenkin kuultavissa, jos sen voimakkuus on yli 90 dB. Altistumme kaikki tällaiselle ei-kuultavalle infraäänelle joka päivä, sillä infraääntä syntyy esimerkiksi rakenteiden värähtelystä ja tuulesta. Tuulivoimaloiden tuottama infraäänen painetaso jää tutkimusten mukaan kuulokynnyksen alle, eikä tällaisella ei-kuultavalla infraäänellä ole osoitettu olevan terveysvaikutuksia.

Aiheesta on teetetty eri tasoisia tutkimuksia niin Suomessa kuin ulkomailla. Tutkimuksissa ei ole havaittu tuulivoimalla olevan vaikutusta kiinteistöjen arvoon pitkällä tarkastelujaksolla. Kiinteistöjen arvoon vaikuttavat ennemmin alueen sijainti, yleinen kehitys ja elinvoimaisuus.​

Käytännössä kaikista kuluvista pinnoista irtoaa materiaalia, kuten myös auton renkaista ja kengistä. Tuulivoimalan lavat eivät ole tässä suhteessa poikkeus, vaan irtoaa myös niistä ajan kuluessa pinnoitetta. Ruotsalaisen ympäristöjärjestön Naturskyddsföreningenin mukaan maan tuulivoimalat vapauttavat vuodessa (v. 2022) yhteensä noin 0,6 tonnia mikromuovia. Näin ollen kuluminen on kuitenkin suhteessa hyvin pientä, sillä voimaloiden lavat painavat kymmeniä tonneja, mutta yksittäisen voimalan lavoista irtoaa pinnoitetta yhteensä ainoastaan joitakin satoja grammoja vuodessa. Kulumista voidaan myös minimoida säännöllisellä huollolla. Suomen ympäristökeskus on arvioinut, että auton renkaista irtoaa mikromuovia noin 10-20 % niiden painosta per vuosi, eli yhteensä noin 5.000-10.000 tonnia vuodessa.

Tuulivoimahankkeen vaikutukset ympäristöön arvioidaan kattavasti suunnittelun aikana. Tuulivoimalat sijoitetaan riittävälle suojaetäisyydelle muun muassa luonnonsuojelualueista ja pohjavesistä. Suojaetäisyydellä varmistetaan, ettei pienenkään riskin sattuessa tuulivoimaloista koituisi haittaa pohjavesistölle. 

Tuulivoimahanke on merkittävä investointi kuntaan ja se tuo kuntaan mm. merkittävissä määrin kiinteistöverotuloja. Paikalliset asukkaat voivat hyötyä myös lisääntyneestä työvoiman tarpeesta, sekä kehityksen ja operoinnin aikana vierailevista henkilöistä, jotka hyödyntävät paikallisia matkailu- ja ravintolapalveluja. Lisäksi tuulivoimalat tuovat kiinteistön omistajille tuloja maanvuokrien muodossa.

Jäätämisen riskiä pyritään minimoimaan monin keinoin. Jäätämistä tapahtuu erityisesti, kun lämpötila on lähellä nollaa celsiusastetta. Jos tuulivoimalan lapaan kertyy jäätä, se voi irrota lavan pyörimisliikkeestä johtuen. Sääolosuhteita pidetään jatkuvasti silmällä, ja tuulivoimalan lapoihin voidaan asentaa jäätymistä estävää teknologiaa. Mikäli jäätämistä kuitenkin tapahtuu, voidaan voimala pysäyttää, jotta jää voi turvallisesti pudota voimalan juurelle.

Teemme mielellämme yhteistyötä ja sopimuksia kaikkien maanomistajien, niin yksityishenkilöiden kuin suurten metsänomistajienkin kanssa tuulivoimalle soveltuvien alueiden löydyttyä. Alueen soveltuvuuteen vaikuttaa erityisesti riittävä etäisyys asuin- ja lomarakennuksiin.

Luonto- ym. selvitykset tehdään hankkeen edellyttämää viranomaismenettelyä (kaavoitusprosessi) varten. Kaavoitus on kunnan vastuulle kuuluva prosessi, mutta kaavoitussopimuksella kuitenkin sovitaan hanketoimijan vastaavan hankkeen kaavoittamisesta aiheutuvista kustannuksista (sisältäen mm. kunnan hyväksymän konsultin tekemistä selvityksistä aiheutuvat kustannukset kokonaisuudessaan).

Ilmajohto ja maakaapeli ovat molemmat vaihtoehtoja hankkeen sähkönsiirron toteuttamiseksi. Optimaalinen sähkönsiirtoreitti on edullinen niin ympäristön kuin kustannustenkin kannalta. Maakaapeli on upotettu maahan (yleensä tien yhteyteen), jolloin se ei ole havaittavissa alueella kulkiessa. Maakaapeli on kuitenkin kustannuksiltaan huomattavasti kalliimpi ilmajohtoon verrattuna, ja myös sen huoltaminen on merkittävästi haastavampaa. Maakaapeli aiheuttaa myös enemmän maanrakennustöitä. Ilmajohto puolestaan vaatii johtokäytävän, jossa ei voi turvallisuussyistä kasvattaa puita. Valinta maakaapelin ja ilmajohdon välillä tehdään aina perustuen luontoselvityksiin, etäisyyteen sekä kustannusarviointeihin.